«Vetten Äpärät» kommen aus Finnland und ist tief in der Skandinavischen Folk Musik verwurzelt, dies ist zumindest der erste Eindruck. Seit Ende März gibt es die Debütsingle «Sydäntalven Viha» und ich kenne Bands die daraus zwei bis drei Songs gebastelt hätten, denn der Song ist fast 8 Minuten lang. Immer wieder wechselt die Musik von ruhigeren Phasen zu wirklich aggressiven Parts mit viel Drums und hartem Gesang. Das Ganze wird aufgepeppt durch orchestrale Versatzstücke und am Ende ist man von dem Song richtig gefangen.
Die Single soll Lust auf das bald kommende Album machen und dazu hat «Vetten Äpärät» alles richtig gemacht. Der Song ist abwechslungsreich und trotzdem in sich eine stimmige und melodische Einheit. Handwerklich ist nichts auszusetzen und auch von den Emotionen kommt einiges rüber. Wenn man jetzt noch finnisch sprechen würde, wäre der Text sicherlich auch interessant. Der Kotisivu ja elämäkerran perusteella he kaivavat syvälle mytologian ruutuun. Jos pidät kansanmusiikista, sinun kannattaa hankkia single albumin alkupalaksi.
Kauan etsin tuonen partä
Kauan löytämät määritelmätä
Suruni jäätynyt maailman metsiin
Korven ikiroudassaKauan etsin tuonen partä
Kauan löytämät määritelmätä
Suruni jäätynyt maailman metsiin
Tuonelan ikiroudassa 2xHurmet on maassa lumisessa penkassa
Kuutamo Valaisee nuo tienoot ja pellot
Elämä on loukussa elokuvat alla
Moni tekee kuolemaa alla kuusistonTunne sinä kurja saasta elämän kävelvän Tuonelaansa
Rautani pyyhin nahkoihisi ja käyvan otan taltehiini
Juoskaa kowaa much kun voitte, talven vihaa pakoon hoitte
Katkera loppupuolella Sydäntalven häpäisijen!Tervetuloa Pohjolaan, Kaamoksen Valtakuntaan!
«Tuoni sulle korjahasi,
Manalainen matkoihisi!
Vilu on olla viltin alla,
Kolkko korjassa eleä.
Salot vastahan saneli,
Kankahat nuo kajahteli,
kohennihin kuolemahan,
Heitin katoamahan!»
Kauan etsin tuonen partä
Kauan löytämisen perusteellapäätä
Suruni on jäätynyt maailman metsiin
Korven ikiroudassaKauan etsin tuonen partä
Kauan löytämisen perusteellapäätä
Suruni on jäätynyt maailman metsiin
Tuonelan ikiroudassaHuumassa kauheessa rivouksia huutemassa
Vähäiset ne parkuvat sormiensa paletues
Viimassa huutavat henget nuo Pohjolan tuulten
Nauraen sotajoukon kuolemalleHoukat kuolevaiset etsivat kultaa
Vaan löytäävät Pohjolasta routaista multaa
Kadotkaa kyllä paetkaa te ikiajoiksi
Tai sielunne kirottu on kalman madoiksiTervetuloa Pohjolaan, Kaamoksen Valtakuntaan!
«Tuoni sulle korjahasi,
Manalainen matkoihisi!
Oisin kuollut, kurja raukka,
Oisin katkennut, catala,
tästä surmansa sukesi,
Kuolemansa kohta eli,
Löyti turvan Tuonelassa,
Armon aaltojen seassa!»