« Vetten Äpärät » vient de Finlande et est profondément enraciné dans la musique folklorique scandinave, du moins c'est la première impression. Le premier single « Sydäntalven Viha » est sorti fin mars et je connais des groupes qui en auraient fait deux ou trois chansons, car la chanson dure presque 8 minutes. La musique ne cesse de passer de phases plus calmes à des parties vraiment agressives avec beaucoup de batterie et des voix dures. Le tout est pimenté par des morceaux orchestraux et au final on est vraiment captivé par la chanson.
Le single est destiné à aiguiser l’appétit pour le prochain album et « Vetten Äpärät » a tout bien fait. Le chant est varié et pourtant une unité harmonieuse et mélodique. Il n'y a rien de mal avec le savoir-faire et beaucoup d'émotions sont également ressenties. Si vous parliez encore le finnois, le texte serait certainement intéressant aussi. Le Page d'Accueil et à en juger par la biographie, ils creusent profondément dans la boîte mythologique. Si vous aimez le folk metal, vous devriez obtenir le single comme apéritif de l'album.
Kauan etsin tuonen partä
Kauan löytämät määränpäätä
Suruni jäätynyt maailman metsiin
Korven IkiroudassaKauan etsin tuonen partä
Kauan löytämät määränpäätä
Suruni jäätynyt maailman metsiin
Tuonelan ikiroudassa 2xHurmet sur Maassa Lumisessa Penkassa
Kuutamo valaisan nuo tienoot ja pellot
Elämä sur Loukussa Kinosten alla
Moni tekee kuolemaa alla kuusistonTunne sinä kurja saasta elämän kävelvän Tuonelaansa
Rautani pyyhin nahkoihisi ja käyvan otan taltehini
Juoskaa kowaa beaucoup kun voitte, talven vihaa pakoon hoitte
Katkera sur loppu Sydäntalven häpäisijen!Tervetuloa Pohjolaan, Kaamoksen Valtakuntaan !
« Tuoni sulle korjahasi,
Manalainen matkoihisi !
Vilu sur olla viltin alla,
Kolkko korjassa eleä.
Salot Vastahan Saneli,
Kankahat nuo kajahteli,
kohennihin kuolemahan,
Heitin Katoamahan !
Kauan etsin tuonen partä
Kauan löytämättä määränpäätä
Suruni sur jäätynyt maailman metsiin
Korven IkiroudassaKauan etsin tuonen partä
Kauan löytämättä määränpäätä
Suruni sur jäätynyt maailman metsiin
Tuonelan ikiroudassaHuumassa kauheessa rivouksia huutemassa
Vähäiset ne parkuvat sormiensa palettes
Viimassa huutavat heget nuo Pohjolan tuulten
Naauraen sotajoukon kuolemalleHoukat kuolevaiset etsivat kultaa
Vaan löytävät Pohjolasta routaista multaa
Kadotkaa oui paetkaa te ikiajoiksi
Tai sielunne kirottu sur kalman madoiksiTervetuloa Pohjolaan, Kaamoksen Valtakuntaan !
« Tuoni sulle korjahasi,
Manalainen matkoihisi !
Oisin kuollut, kurja raukka,
Oisin katkennut, catala,
Siihen surmansa sukesi,
Kuolemansa Kohta Eli,
Löyti turvan Tuonelassa,
Armon aaltojen seassa !